Painonpudotus jäikin sitten.... Kävimme ultrassa ja sieltä näkyi pieni VAUVA... Kirjotan tänne vähän myöhässä taas kun harvoin tietokoneella olen ja puhelimella en jaksa kirjottaa kun tulee miljoonakertaa enemmän virheitä.
Nyt ois Rv 15+1 =) Uusivauva tulossa ja mun vauva kohta jo 7kk ikänen. Ikäeroa näille tulisi 1vuosi2viikkoa. Hieman järkytyin kun tein raskaustestin, vaikka tietoisesti tiesimme että mahdollista tulla raskaaksi, kun emme käyttäneet ehkäisyä. Raskaus sujunut ihan hyvin, ei mitään "Komplikaatioita" vielä tullut. ....
Alkuraskaus oireet:
-ÄRTYNEISYYS
-VÄSYMYS
-Tunne raskaudesta
-Menkat jääneet pois
-Raskaustestit +
-JÄRKKY PAHOINVOINTI!!
Mielestäni on outoa että raskaudet ovat niin erilaisia. Danielia kun odotin niin minulla ei ollut oikeastaan ollenkaan raskausoireita. Olen miettinyt paljon synnytystä, pelkään sitä.. Koska edelliskerta ei tosiaan ollut mikään maailmanparaskokemus... Tiedän että synnytykset ovat monella ollut erilaisia ja jopa toinen synnytys helpompi kuin ensimmäinen. Pelottavaa ajatella että suostun näin pienellä aikavälillä kokea saman kivun ja "Tuskan" jonka koin viime heinäkuussa. Samalla muistan onnellisuuden joka huokui sisältäni kun sain rakkaan poikani elävänä ulos. Muistan myös väsymyksen ponnistusvaiheessa. Tuntui kun voimat olisivat loppuneet kokonaan. Kaiken sen jälkeen en enään saanut unta.. Valvoin monta yötä synnytyksen jälkeen..
Nyt kerron muistakin peloistani... Pelkään että painoni nousee, enkä enään halua katsoa peilistä. Todennäköistä etten nää "Raskausmahaa" vaan rumanläskin peilikuvan... Tiedän että itse voin vaikuttaa raskausajalla painooni ja "ylimääräisiin kiloihin" ihan vaan syömiselläni.. Minulla on jonkunverran "pimeitä mielihaluja" näihin kuuluvat: KARKIT,SUKLAA,LIMU,PASTA Barmesanilla... Minun tekisi mieli syödä KOKO_AJAN_JOTAIN.
Olen pohtinut jos alkaisin syömään "Dieetti ruokavalion" mukaisesti. Näin saisin painoa kontroloitua ja ehkä turhaa syömistä "Vähennettyä". Pelkään että vartaloni muuttuisi vielä enemmän tämän raskaudenaikana.. Entä jos en palaudu enään niinkun viimeksi? mieleeni virtaa nopeasti miljoonia kysymyksiä kaikesta.
Elämäni muuttuu kokonaan.
Todennäköisesti näin tulee tapahtumaan, kun toinen lapsi syntyy. Nyt jo hankalaa, kun ei meinaa jaksaa lähteä (VARSINKIN TALVELLA) mihinkään.
Raskauden takia olen väsynyt ja vihainen. Ärsyynnyn hyvin helposti.
Hyvä ystäväni jolla on myös samanikäinen poika kuin minulla, tukee minua onneksi kaikessa. Se tuo voimaa minulle ja jaksan eritavalla elämääni. On ihanaa että vieressä seisoo joku jolla on samankaltainen tilanne kuin minulla.
No jokatapauksessa.. Toinenlapsi.... ei hitto... Mietin välillä mielessäni että mihin mä oon ryhtynyt... Mutta ABORTTI ei ole minun maailmassani koskaan ratkaisu mihinkään. Varsinkaan jos ja kun on tietoinen mahdollisuudesta tulla raskaaksi. On mulla toki mies joka auttaa... Tai niin moni luulee ;) . Pelottaa tuleva tästäkin... Pärjäänkö varmasti kahdenlapsen kanssa KAHDEN PIENEN!? En oo ikinä hoitanu kahta pientä lasta samaanaikaan... Oon kyllä usein nähnyt ja tuttavapiirissäni on pieni-ikäerosilla olevia lapsia paljon. Saan varmasti paljon neuvoa heiltäkin ja apua. Entä jos henkisesti en jaksa? Entä jos väsyn? Tiedän että HALUAN jaksaa ja YRITÄN parhaani. Ja tiedän että tukijoukot ovat takanani mutta kun minulla on ongelma että en myönnä jos tarvitsen apua/olen liian väsynyt.
Olen AINA halunnut lapset pienillä ikäeroilla että on EHKÄ kaveriksi / tai sitten jopa Tappelupukareiksi :DD No alku on varmasti helppo kun toinen " syö ja nukkuu" ja toinen "Vilpertti" tekee tuhoa minkä kerkiää... :D Odotan innolla tulevaa ja ehkä hieman jännityksessä. No Nyt vihdoinkin sitten tulee pienellä ikäerolla.. Fiilikset silleen katossa mut silleen taas se on täysin uusijuttu minulle.... :D Mutta ihanat uutiset jatkuu SISKONIKIN saa lapsen 2,5kk aikaisemmin kun minä =) JEE!! Voidaan viettää yhdessä mammalomaamme. Heille on ultrassa luvattu poikalapsi.. Ennestään heillä on yksi tyttö (ihana kummityttöni 3v.) Itselläni ultra on vasta ensikuun(Helmikuun) lopulla... Minulla ei ole aavistustakaan kumpi olisi tulossa. Olen nähnyt monia unia että poikavauva siellä on ja monesti meinaan sanoa että " Ensikesänä poikien kanssa" Onkohan enne?? Olisi ihanaa saada tyttövauva taloon, pitämään äidinkanssa noi miehet kurissa! :D Mutta ei sillä mitään väliä ole kumpi tulee, koska olen onnellinen siitä kuitenkin. Toivotaan että pärjään kahden lapsen kanssa, no ilmottelen tännekkin että miten menee tää raskaus ja sit kun vauva syntyy.
Palataas sitten Daneen... Dane on viikonpäästä 7kk ikäinen... Kiltti ja iloinen poika pääosin....
Dane on alkanu kiukuttelee iskälle... Syömisestä ei KOSKAAN tule mitään jos isä syöttää / on lähellä?! dane vaaaan huutaa ja kiukkuaa. Eli minä joudun syöttämään aina yksin danielia. Nyt kun hampaita on tullut (2 ALAHAMMASTA) niin ollut muutama hankala yö takana, jolloin valvottanut kaksi tuntia. Ja aamulla herännyt "aikaisin" 7 aikoihin siis... Yleensä herää 8.30.10.00 välillä..... Olen yrittänyt ja melkein onnistunut saamaan yösyötöt pois... ( hampaat vaikeuttavat asiaa) Kahtena "yönä" olen joutunut antamaan maitoa kun ei ole muuten suostunut jatkamaan uniaan... No tätä "ihanuutta" jäljellä vaikka kuinka kauan siis näit hampaiden tuloa ja kipua :SS että tässähän tämä menee:D
Ollaan jonkun verran "reissattu autolla danenkanssa ja ostin juuri turvaistuimen CARETERO SCOPE 0+kk helppo käyttöinen oli ainakin kun tutustuin siihen... ei olla vielä autossa käytetty, huomenna varmaan kun jaksan asentaa istuimen toisinpäin (ASENNUKSESSA PIENTÄ ONGELMAA BLONDILLA) :DD mutta videosta kun katotte niin helppo asentaa :D Dane koitti kuitenkin istuinta ennen autoonvientiä niin tykkäsi todella istua siinä :D ei olisi halunnut pois. Makuuasennolle ei oikein lämmennyt enään...
Dane ei hirveästi vierasta, enemmän ehkä kun on kovaa hälinää ja vilinää ympärillä niin silloin vierastaa ja pelkää.. Siitä on tullut äidin oma lellikki <3 Mun oma rakkauspakkaus <3333 Äiskän kans täällä pitää hauskaa päivät pitkät ja touhuaa minkä kerkee.. Odotan jo innolla että lähtisi kävelemään/nousisi seisomaan... Tykkää varmaan makoilla ja "Peruutella" lattialla :D Kun ei vielä oo noussut.. Painoa Danella tosiaan 9,5kg ja pituutta huimat 65,5cm :DDD
Meille on tullut päivärytmi... 9<10 aikaan aamupuuro (riippuu monelta herää) sitte PÄIKKÄRIT 13<14 ruoka sit 16.00 ÄM 19<19.30 iltapuuro :)Ja lopuks ennen nukkumaan menoa iltamaito. Tavallisesti dane menee nukkumaan klo. 20.00. Saan sen jälkeen "omaa-aikaa"
Mieheni mielestä ton ikäsen pitäis antaa leikkiä YKSIN ? mä en vaan tajuu siis tottakai välillä ihan hyvä jättää hetkeks vaikka lattialle yksin mut kyl mä haluun samas huoneessa olla sen kans ja kattoo kun se touhuaa... Iskälle se kiukuttelee silloinkin... en tiiä mitä toi on antanu periks oikeen kun.. mieheni ei pysty mitään tehdä jos dane on hereillä, se raivoaa ja kiukuttelee kokoajan. Ei suostu leikkimään / harvoin mieheni saa sen edes päikkäreille/yö unille. En vaa tajua... eiks miehet osaa? vai mikä siinä on? Sitku ne ei YRITÄ TARPEEKS..... Jos tyyliin yks ruokalusikallinen ei mee suuhun nii "ei se syö" "ei tää onnistu" mulla meneee hermooooo!!!! Siis niin saamattomia kun ei jaksa edes yrittää... ei se mitään söis jos mäkään en yrittäis... ( SORI pakollinen vihanpurkaus) :DDD'
Tää on mun Parhaille ystäville :
Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.
Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan, vien sinut katsomaan.
Kuinka aurinko laskee puiden taakse, ja saa
taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen, ja siksi tahtoisin. Oppia tän´
maailman, paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus, olen aikuinen. Niin toivon että
oppimasta koskaan lakkaa en.
Ilman teitä mä en jaksais, te saatte mut elämään erilailla. Te saatte mut jaksamaan kaikkea mitä on viimisen vuodenaikana tapahtunut... Olen onnellinen että minulla on teidän...
Sitten yhden toisen ihanan laulun sanat liitän... Laulan tätä laulua siis aina mun "vauvalle" Tässä siis vain yksi säkeistö.
Kerro äiti kuinka lumi on niin valkeaa,
miksi lehdet puihin puhkeaa?
Miten unet ihanimmat oikein muodon saa
ja missä voikaan olla unten maa?
Mitä tiedät joutsenista, erämaista pohjoisista,
miksi nousee aurinko ja kaste kimaltaa?
On ihmeitä niin paljon alla taivaan
ja asioita joista tiedä en.
Sua vaikka kysymyksilläni vaivaan,
niin hymystäsi luen vastauksen.
Sun katseessasi näen rakkauden.
Sun katseessasi näen rakkauden.
Jatkan taas jokupäivä kirjottamista =)
