Sairaalaan - käynnistäminen - synnytys ❤️
Sydänkäyrät oli hyvät vauvalla ja itse äidinkin verenpaineet hyvät (mulle aika korkeet)
Lapsiveden määrähän oli taas laskenut nyt indeksi taisi olla 5.
Vauvan kokoa mittailtiin ja se ei ollut 10päivää kasvanut yhtään, oli kuulemma jopa pienempi. Painoarvio oli nyt 2,6kg.
Olimme mieheni kanssa ultrassa, lääkäri pyysi erikoislääkärin katsomaan mittoja vauvasta.. Siitä ei kuitenkaan apua ollut (sai samat mitat) ja päätettiin että aika ottaa mahan asukki ulkoruokintaan.
Kun lääkäri sanoin sanan pallonki niin sydänpomppasi kurkkuuni, päähän nousi ajatuksia että sattuuko se ja MITÄ ne oikein tekevät. Sitten synnytys käynnistettiin laittamalla pallonki, se tuntui epämukavalta kun se oli teipattu jalkaani kiinni. Pallonki oli minulla vuorokauden koska kohdunsuu oli kiinni. Pallonki aiheutti enemmän ja enemmän supistuksia oli jopa vaikea kävellä.. Jouduin pyytämään lihakseen pistettäviä kipulääkkeitä tällöin.
Tiistaina 1.7.14 klo. 14 pallonki VIHDOIN otettiin pois ja kohdun suu oli auennut 4cm. Ennen pois ottamista jouduin käydä ulkona/sisällä kävelyllä 30min. Koko aika kävelimme mieheni kanssa ulkona parkkipaikalla ja se oli tuskaa! Supistukset hyvin kipeitä jo tällöin!!
Minut siirrettiin synnytyssaliin sydänkäyrille. Melkein heti laitettiin käynnistystippa ja supistuksia alkoi tulla enemmän ja enemmän. Anestesia lääkäri tuli pistämään epiduraali puudutuksen (mielestäni ei sattunut ollenkaan, varsinkin kun oli niin kovat supistukset)
Sain tietty antibiootin samalla kun mull tosiaa toi streptokokki bakteeri tuolla elää :) no muutaman tunnin päästä mulla oli auennut 8cm ja puhkaistiin kalvot. Jouduin vielä kestämään supistuksista jonkun aikaan ja laitettiin jopa lisää epiduraalia tms? Kun tuntu että taju lähtee kun supistaa niin paljon .. 23.45 10cm auki ja alettiin sitten ponnistaa, vaik must tuntu etten tunne supistuksiakaan..
ponnistusvaihe kesti n. 40min.. Vauvan sykkeet alko laskee ja jouduttiin ottaa imukuppi. Se sattu ihan sairaasti tuntu vähintää et kuolee siihen paikkaan, ja ne korjas KOLME KERTAA sen imukupin asentoa. Mä en oo varmaa ikinä huutanu ja itkeny niin paljoo. Sen jälkee ponnistus vaihe ei enää kivalta tuntunu ku sattu niin paljon, mä aloin jopa pelkää ponnistamista kun tiesin mitä tapahtuu... 3 tai 4 kertaa ponnistin imukupin kanssa kunnes se vihdoinkin tuli ulos!!
viimisellä ponnistuksella tuntu et "mä en enää jaksa!, turhautti, väsytti ja sattu. Sekä tuntun et pää räjähtää"
2.7.14 klo 00.23 Syntyi meidän esikois poika 44cm ja 2580g ❤️❤️
Poika lähti samantien hengitysvaikeuden takia lastenosastolle ja vietti siellä 2 päivää :/ c-pap laite oli hänellä vain ensimmäisen yön ja hänelle aloitettiin myös iv.ab. (Keuhkoissa näky jotain pientä tulehusta). Iv.ab hänellä meni 3 päivää.
Synntyksen jälkeen minun crp arvot vaan nous ekana päivänä 30 tokana 115 ja kotiin lähtöpäivänä ne olivat 40. Sain siis koko sairaalassa olo ajan iv.ab cefuroxime.
En kadu päivääkään että synnytys meni miten meni. Ja kaikki synnytys jutut on jo häipynyt mielestäni. Vaikka ensin ajattelin että en enään ikinä synnytä!
Olen ikuisesti onnellinen siitä että sain oman pienen vauvani elossa ja terveenä. Maailman suloisin poikani. Rakastan ikuisesti ❤️❤️❤️
